Kuulemme puvustamisesta ja menemme iltaretkelle oopperaan

Jeejee, ja eiköhän hypätä tämän postauksen aiheeseen suoraan. Ottakaas vähän esimakua katsomalla La Cenerentolan eeppinen TRAILERI.


Kulttuurikurssin ansiosta meillä on ainutlaatuinen tilaisuus tutustua eri kuvataiteen aloihin. Tämäkään kerta ei ollut pettymys, sillä koulullamme vieraili kuuluisa puvustaja Anna Kontek. Luento oli edeltäjiensä tavoin todella mielenkiintoinen.

Kuulimme mm. La Cenerentola -oopperan (eli Tuhkimon) puvustamisesta ja näimme luonnoksia. Lisäksi kuulimme, miten Anna suunnittelee puvut.

Ihan ensin hän selvittää aikakauden, johon ooppera sijoittuu ja sen aikakauden puvut ja kankaat. Sitten hän laittaa jonkun inspiroivan musiikin soimaan (mahdollisesti jonkun musan oopperasta) ja piirtää tunneluonnoksia. Tunneluonnokset ovat tilanteen tunnetilaan perustuvia mielikuvia, joita sitten piirretään paperille, yleensä nopeina hahmotelmina.

Menemme ma 9.12 katsomaan La Cenerentola -oopperaa, ja jännittää nähdä, mitä se tuo tullessaan. Kerromme fiiliksistämme sen suhteen, kunhan olemme nähneet sen. Ooppera esitetään oopperatalolla klo 18.00.

Been there, done that! Tässä vähän tunnelmia ja mielipiteitä:

Essin arvio:

"Olen kerran aikaisemminkin ollut oopperassa, ja siitä jäi vähän huono maku suuhun, kun koko homma oli Italiaksi enkä jaksanut seurata tekstejä. Tuhkimo-ooppera, La Cenerentola, oli myös Italiaksi, mutta tällä kertaa jaksoin keskittyä paremmin ja pidin tästä oopperasta huomattavasti enemmän kun edeltäjästä. Ooppera oli ihan semi mielenkiintoinen ja laulajat lahjakkaita. Kiinnitin erityishuomiota pukuihin – jotka useimmat olivat tosi upeita! Vaikka ooppera ei ole lempiasiani (tykkään enemmän baleteista ja musikaaleista), silti La Cenerentolasta jäi positiivinen mielikuva jälkeenpäin."

Millan arvio:

"Itse en henkilökohtaisesti ole mikään oopperafani – kyllähän ne jotenkin menee, jos juoni on hyvä ja hauska, mutta esimerkiksi oopperamusiikki tai sanojen jatkuva toistaminen ei oikein kolahda. Niinpä en odottanut La Cenerentolalta paljoakaan. Tai no, taisin alintajuisesti odottaa Tuhkimon ääntä (vaikka yritin kyllä pitää suhtautumiseni pessimistisenä, koska olen lähes aina joutunut pettymään oopperaääniin enkä halunnut että näin kävisi Tuhkimonkin kohdalla), ehkä siksi, että Disney-Tuhkimo – ainakin omasta mielestäni – laulaa kuin enkeli.

Oopperan Tuhkimo ei kuitenkaan laulanut kuin enkeli. Vibratoa oli aivan liikaa ja ääni liian tasainen ja... tavallaan paksu hentoiselle Tuhkimolle. Muista äänistä ei jäänyt mitään mielikuvaa, eli mitään tajunnanräjäyttävää ei ainakaan ollut, muttei toisaalta mitään aivan kamalaakaan.

Ooppera ei ollut pahin, mitä olen nähnyt, mutta ei todellakaan paras. (Ihan kuin olisin nähnyt enempää kuin pari oopperaa.) Juoni toisti itseään – tämä vaikuttaa olevan jonkinlainen oopperaklassikko, meinaan kävin katsomassa Carmenin, ja se toisti itseään vielä kahta kauheammin. Tosin La Cenerentola tuntui etenevän nopeammin, koska ainakin meikäläinen seurasi tätä huomattavasti sujuvammin kuin Carmenia.

Puvut tekivät osansa erinomaisesti, ne olivat hienoja. Muuten en hirveästi La Cenerentolasta tykännyt, mutta ehkä vika ei olekaan itse oopperassa vaan minussa."

No niin, hyviä hetkiä, palataan kurssiin taas seuraavassa postauksessa c:

XOXO, Teräsmummot